skip to Main Content

Lainsäädäntö

Erilaiset säädökset ja lait on säädetty, jotta tuotteiden ja palveluiden käyttäminen olisi kuluttajalle turvallista. On tärkeää, että myös tuotteen tai palvelun tuottaminen on yrittäjälle itselleen turvallista.

Kun NY-yritys on valinnut liikeidean, kannattaa lähteä selvittämään liittyykö ideaan jonkinlaisia määräyksiä ja pystyykö NY-yritys edes toimimaan kyseisen liikeidean parissa.

Esimerkiksi jo Verohallinnon ohjeessa on mainittu, että rakennusalalla on paljon erilaisia säädöksiä ja lakeja, jotka käytännössä estävät NY-yrityksen toimimisen tietyillä rakennustyömailla, koska NY-yritys ei ole virallinen yritysmuoto.

Lisäksi sähköalan opiskelijoilla on rajoitteita sähkötöiden tekemiseen, koska niissä vaaditaan lain mukaan pätevyyttä.

Virastot

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) http://www.tukes.fi/

Ruokavirasto https://www.ruokavirasto.fi

Ajantasainen lainsäädäntö http://finlex.fi/

Oma osaaminen

Tämä riippuu asiasta tai käytettävästä laitteesta. Jos et ole koskaan käyttänyt moottorisahaa, niin et todennäköisesti osaa ensimmäisellä kerralla ottaa huomioon kaikkia asioita sahan käyttöön ja turvallisuuteen liittyen.

Mitä esimerkiksi teet, jos saha jumiutuu kesken kaiken, tai puu, jota olet kaatamassa, lähteekin kaatumaan väärään suuntaan? Oletko hankkinut kaikki tarvittavat suojavarusteet?

Harva NY-yrittäjä käyttänee moottorisahaa, mutta sama pätee myös muihin laitteisiin.

Jollain toimialoilla vaaditaan lisäksi koulutuksen osoittamaa pätevyyttä, jotta voi tehdä alaan kuuluvia töitä. Tällaisia ovat esimerkiksi tulityökortti.

Oma turvallisuus

Nuori Yrittäjyys ry:n ottamat vakuutukset eivät kata NY-yrittäjille itselleen sattuvia tapaturmia tai vahinkoja.

Kannattaa siis suosiolla luopua sellaisista liikeideoista, joihin liittyy selkeä loukkaantumisen vaara. Esimerkiksi lumenpudottaminen katolta sisältää suuren putoamisriskin, joten kannattaa mieluummin keskittyä lumen luomiseen maan pinnalla.

Tuoteturvallisuus

Ulkomailta tilattaessa ei voi koskaan olla täysin varma tuotteiden turvallisuudesta. Suomessa mm. tulliviranomainen valvoo ulkomailta saapuvia lähetyksiä ja tekee tarkastuksia. Tiesitkö, että esimerkiksi kosmetiikassa tulee olla sekä suomeksi että ruotsiksi pakkausselosteet, jotta allerginen kuluttaja osaa varoa tuotteen käyttöä.

Tämän takia kannattaa suhtautua kriittisesti ja tilata mieluummin EU:ssa valmistettuja tuotteita, jotka lähtökohtaisesti jo täyttävät EU:n asettamat turvallisuuteen liittyvät asiat.

Verkosta tilattaessa on hyvä muistaa myös tietoturvallisuus. Osta vain luotettavista verkkokaupoista. Maksutavoista turvallisin on luottokortti, koska jos tuote ei saavukaan, voit saada rahasi takaisin luottokortti-yhtiön kautta.

Aiheutuuko asiakkaalle vaaraa?

Osa asiakkaista voi olla allergisia jollekin tuotteen ainesosalle, joten pakkausmerkintöjen tulee olla kunnossa niin leivonnaisissa kuin kosmetiikassa ja koruissakin.

Ovatko käyttöohjeet saatavilla suomeksi ja ruotsiksi? Asiakkaiden on pystyttävä lukemaan äidinkielellään esimerkiksi elektroniikkalaitteiden käyttöohjeet, jotta pystyvät käyttämään tuotetta turvallisesti.

Tiesitkö, että maahantuoja vastaa siitä, että käyttöohjeet ovat oikein ja että tuote on turvallinen. Maahantuoja voi olla yksityishenkilö tai yritys. NY-yrityksen kohdalla kyse on yksityishenkilöstä.

Ympäristöturvallisuus

Osa liikeideoista voi aiheuttaa vaaraa ihmisten lisäksi ympäristölle, jos esimerkiksi sen valmistukseen käytetään erilaisia kemikaaleja tai se tuottaa paljon jätettä. Kemikaalien käytössä tulee aina lukea niiden käyttöohjeet ja tuntea niiden ominaisuudet, jotta voi käyttää niitä turvallisesti.

Kannattaa myös miettiä, kuinka syntyvän jätteen määrää voi pienentää.

Elintarvikeohjeistus

NY-yrityksen on mahdollista valmistaa ja myydä elintarvikkeita ilman, että toiminnasta tehdään elintarvikehuoneistoilmoitusta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Tällöin toiminnan tulee olla vähäriskistä ja NY-yritys noudattaa elintarvikkeiden käsittelyyn ja myyntiin asetettuja määräyksiä.

Vähäriskisenä elintarvikkeiden valmistuksena voidaan pitää esimerkiksi leipomista, kinkku- tai juustovoileipien koostamista ja keitto- ja pataruokien valmistusta. Tarjoiltavana olevan lihan ja kalan tulee olla kypsennettyä. Kaikki vihannekset on aina pestävä ennen käyttöönottoa ja juurekset on pestävä sekä ennen kuorimista että kuorimisen jälkeen.

Varsinkin helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittelyssä on huomioitava elintarvikkeiden säilytys- ja tarjoilulämpötilat: kuuma kuumana ja kylmä kylmänä. Raakojen ja kypsien tai sellaisenaan syötävien elintarvikkeiden ristiin saastuminen estetään elintarvikkeiden oikealla käsittelyllä.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan vähäriskisenä toimintana ei voi pitää ylipäätään laajamittaista elintarvikkeiden käsittelyä eikä tiettyjen elintarvikkeiden valmistusta tai myyntiä, koska näihin elintarvikkeisiin liittyy erityisiä riskejä käsittelyn ja valmistuksen suhteen.

Nuori Yrittäjyys ry suosittelee, että NY-yritykset, jotka valmistavat tai myyvät elintarvikkeita tutustuvat huolellisesti elintarvikehygieniaan ja noudattavat asetettuja määräyksiä elintarvikkeiden käsittelyssä ja valmistuksessa.

Sallittu ja kielletty toiminta

Sallittua:

  • Paistovalmiiden leivonnaisten paistaminen ja myynti koulun kahvilassa.
  • Itsetehtyjen ja paistettujen pullien tai piparien myynti myyjäisissä.
  • Kinkku- ja juustovoileipien kokoaminen ja myynti koulun kahvilassa.

Kiellettyä:

  • Graavilohi-voileipien valmistaminen ja myyminen.
  • Sushiannosten valmistaminen ja myyminen.
  • Mädin suolaus.
  • Tartar-pihvien valmistaminen.

Nuori Yrittäjyys ry noudattaa Ruokaviraston näkemystä ja kieltää (ks. poikkeus) NY-yrityksiltä seuraavien tuotteiden käsittelyn ja valmistamisen:

  • tartarpihvien valmistus
  • kalan graavaus
  • mädin suolaus tai sushiannosten valmistus

Näihin elintarvikkeisiin liittyy erityisiä vaatimuksia käsittelyn ja valmistuksen suhteen.

Poikkeus
Näiden tuotteiden valmistus sallitaan kuitenkin niille opiskelijoille, jotka voivat valmistaa tuotteita hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa (yleensä hotelli- ja ravintola-alojen opetus- ja harjoittelukeittiöt) ja joilla on koulutuksen kautta tuotteiden valmistukseen vaadittava taito ja osaaminen. Myös valvovan opettajan tulee olla tietoinen toiminnan riskeistä ja varmistaa, että kaikki valmistuksen vaatimukset täyttyvät.

Pop up -ravintolatoiminta ja NY-yritys

NY-yritysten järjestämää elintarvikkeiden tarjoilua voi myös verrata Pop up – ravintoloihin, koska kyseessä on hygienia- ja turvallisuussäännösten mukaan melko vastaava tilanne.

Pop up -ravintolan pito on lainsäädännön mukaan mahdollista. Toiminnan on oltava kuitenkin vähäriskistä ja toimijan on oltava yksityinen henkilö, kuten Pop up -ravintolatoiminnassa tyypillisesti onkin.

Elintarvikelain mukaan ns. Pop up -ravintolatoiminta on mahdollista ilman elintarvikehuoneistoilmoituksen tekemistä. Pop up -ravintolan pitäjää koskevat elintarvikelain yleiset vaatimukset hygieniasta ja hänellä on aina vastuu valmistamiensa ja tarjoilemiensa elintarvikkeiden elintarviketurvallisuudesta. Elintarvikevalvojat voivat tehdä tarkastuksia myös Pop up -ravintoloihin, mutta ne eivät ole säännöllisen elintarvikevalvonnan piirissä.

Vähäriskisenä elintarvikkeiden valmistuksena voidaan siis pitää esimerkiksi leipomista, kinkku- tai juustovoileipien koostamista ja keitto- ja pataruokien valmistusta.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan vähäriskisenä toimintana ei voi pitää ylipäätään laajamittaista elintarvikkeiden käsittelyä eikä seuraavien elintarvikkeiden valmistusta tai myyntiä: tartarpihvien valmistus, kalan graavaus, mädin suolaus tai sushiannosten valmistus, koska näihin elintarvikkeisiin liittyy erityisiä vaatimuksia käsittelyn ja valmistuksen suhteen.

Tällaisesta toiminnasta on tehtävä ilmoitus elintarvikehuoneiston sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle 4 viikkoa ennen toiminnan aloittamista.

Elintarvikehuoneistot ja muut tilat

Elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan mitä tahansa rakennusta tai huoneistoa tai niiden osaa taikka muuta ulko- tai sisätilaa, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään, ei kuitenkaan alkutuotantopaikkaa (elintarvikelaki 23/2006).

Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista. Ilmoituksen käsittelee elintarvikehuoneiston sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomainen.

”Elintarvikelain 13 §:n 6 momentin mukaan ilmoitusta ei tarvitse tehdä silloin, kun toimintaan liittyvät riskit ovat elintarviketurvallisuuden kannalta vähäisiä sekä

  1.   elintarvikealan toiminta tapahtuu samassa huoneistossa kuin toimijan harjoittama muu elinkeinotoiminta (esimerkiksi kampaamon kahvi- ja keksitarjoilu)
  2.   toimija on yksityinen henkilö (esimerkiksi henkilö leipoo satunnaisesti ja myy leivonnaisia torilla, pop-up-ravintolatoiminta) tai
  3.   toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena (esimerkiksi kirkon, koulun tai urheiluseurojen myyjäisissä tapahtuva elintarvikkeiden myynti).

Ilmoitus voidaan jättää tekemättä vain, jos toiminta on vähäriskistä ja jokin muu edellä mainituista kolmesta ehdosta täyttyy. Ammattimaisesta toiminnasta on aina tehtävä ilmoitus, vaikka toiminta olisikin elintarviketurvallisuuden kannalta vähäriskistä. ”

Pakkausmerkinnät

Elintarvikkeen pakkausmerkinnät antavat kuluttajalle tärkeitä tietoja muun muassa elintarvikkeen ainesosista, säilyvyydestä ja valmistustavasta.

Pakkausmerkintöjen tärkeyden vuoksi niiden tekeminen elintarvikepakkauksiin on säädetty pakolliseksi. Tietojen antaminen koskee eräissä tapauksissa myös pakkaamattomia tuotteita. Elintarvikkeesta vastuussa olevan toimijan velvollisuutena on huolehtia merkintöjen tekemisestä siten, että elintarvikkeesta annetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja riittävät.

Merkintöjen pakollisuuden vuoksi myös NY-yritysten valmistamiin ja pakkaamiin elintarvikkeisiin on tehtävä pakkausmerkinnät. Elintarviketurvallisuusvirasto on laatinut ohjeistuksen pakkausmerkinnöistä, josta löytyy tarkat ohjeet. Ohjeista löytyvät myös pakkausmerkintöjä koskevat helpotukset. Alla on lainattu muutama ote pakkausmerkintä koskevista helpotuksista. Käytännössä tämä sama ohje, koskee siis myös NY-yrityksiä:

”Ammattikoulussa tai muussa vastaavassa oppilaitoksessa oppilastyönä valmistettujen ja siellä myytävien elintarvikkeiden pakkauksiin on merkittävä elintarvikkeen nimi, sisällön määrä, alkuperämaa tai – alue, jos sen puuttuminen voi johtaa kuluttajaa harhaan, yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat, sekä elintarvikkeen alkoholipitoisuus tietyissä tapauksissa; jos elintarvikkeen säilyvyys on alle 3 kuukautta, siihen on merkittävä lisäksi vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta ja säilytysohje. Päiväysmerkintää ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos kyseessä on sellainen elintarvike, jonka osalta on säädetty poikkeus päiväysmerkintää koskevista säännöksistä.

Koti- tai maatilataloudessa valmistettujen ja myyjäisissä tai vastaavissa tilaisuuksissa tilapäisesti myytävien elintarvikkeiden pakkauksiin voidaan jättää tekemättä muut merkinnät kuin elintarvikkeen nimi, yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat ja valmistuspäivä.”

Alkoholin tarjoilu

Alkoholin tarjoilu on kielletty NY-yrityksiltä, koska tarjoilu on luvanvaraista ja täysi-ikäisyyttä vaativaa. NY-yritykset, joiden yrittäjät ovat täysi-ikäisiä voivat tarjoilla alkoholia, kun ovat huolehtineet kaikkien viranomaismääräysten noudattamisesta sekä aluehallintoviraston määräyksistä.

Hygieniapassi

Elintarvikkeiden parissa työskentelevien on hallittava elintarvikehygienian perusasiat, jotta ruokaa osattaisiin käsitellä turvallisesti. Suomalainen elintarvikealan hygieniapassi on luotu edistämään elintarviketurvallisuutta. NY-yritykset, jotka työskentelevät elintarvikkeiden parissa, tulee tutustua ohjeistukseen ja tarvittaessa hankkia itselleen hygieniapassit.

Hygieniapassista löydät lisätietoa Ruokaviraston sivuilta.

Kenellä täytyy olla hygieniapassi?

Työntekijällä täytyy olla hygieniapassi, jos hän tekee töitä elintarvikehuoneistossa
ja käsittelee siellä helposti pilaantuvia, pakkaamattomia elintarvikkeita.

Elintarvikehuoneistoja ovat esimerkiksi:

  1. kahvilat, ravintolat ja pikaruokapaikat
  2. elintarvikemyymälät eli kaupat, jotka myyvät ruokaa
  3. suurkeittiöt, leipomot ja tehtaat, jotka valmistavat elintarvikkeita.

Helposti pilaantuvia elintarvikkeita ovat esimerkiksi maito, liha ja kala.

Mihin mennessä hygieniapassi pitää hankkia?

Hygieniapassi tulee hankkia, kun kolme kuukautta sellaista työtä tulee täyteen, jossa hygieniapassi tulee olla.

Jos työ on lyhyitä jaksoja, kaikki työjaksot lasketaan yhteen. Kun työjaksoja on yhteensä yli kolme kuukautta, tarvitsee tekijä hygieniapassin. Jos työjaksot ovat yhteensä alle kolme kuukautta, hän ei tarvitse hygieniapassia.

Kuka ei tarvitse hygieniapassia?

Ruokaviraston sivuilla on taulukko siitä, mikä katsotaan pakkaamattoman, helposti pilaantuvan elintarvikkeen käsittelyksi. Taulukossa kerrotaan myös, keneltä vaaditaan osaamistodistus (hygieniapassi), terveydentilan selvitys ja suojavaatetus.  Asia on esitetty käytännön esimerkkien avulla.

Taulukkoon on koottu myös ne ryhmät, joilta ei lain mukaan vaadita hygieniapassia, vaikka he työskentelisivät elintarvikehuoneistossa ja käsittelisivät pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita (elintarvikelaki (23/2006) 27 §).

Vaaditaan hygieniapassi ja suojavaatetus

Esimerkki

Ruoan valmistus, pakkaamattoman helposti pilaantuvan elintarvikkeen käsittely

Perustelu

Pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita mm. pilkotaan, siivutetaan, jauhetaan, sekoitetaan, kypsennetään, keitetään, jäähdytetään, pakastetaan.

Kasvisten, hedelmien, marjojen, sienien käsittely esim. kuoriminen, paloittelu, pilkkominen, siivuttaminen

Käsiteltäessä kasviksia niiden säilytysominaisuudet heikentyvät olennaisesti. Esimerkiksi kasviksista valmistetaan esim. salaatteja tai niitä säilötään esim. tehdään säilöttyjä punajuuria tai marjahilloja, jolloin ei ole enää kyse kasvisten kauppakunnostamisesta.

Helposti pilaantuvan leipomotuotteen, joka sisältää eläinperäisiä elintarvikkeita (esim. lihapasteijat, munariisipasteijat, lihapiirakat, pizzat) valmistaminen

Paninien, sandwichien, hampurilaisten, täytettyjen leipien, sämpylöiden, patonkien yms. valmistaminen raaka-aineista (täytteenä kasviksia esim. kurkkua, tomaattia, salaattia tai eläinperäisiä elintarvikkeita esim. juustoa, kinkkua). Raaka-aineita esim. pilkotaan ja siivutetaan

Kyseessä ei ole enää pakatun valmiin elintarvikkeen kuumentaminen ja myynti asiakkaalle, vaan valmistetaan tuote alusta asti ja siinä yhteydessä käsitellään pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Tai esim. elintarvikkeet laitetaan myyntiin esim. vitriiniin sellaisenaan tai käärittyinä.

Irtojäätelön annosteleminen ja myyminen

Työntekijä voi omalla toiminnallaan kontaminoida jäätelön (työskentelytavat, käsihygienia, suojavaatetus, korujen tms. käyttö). Erityisriski on siinä, miten jäätelökauhan puhtaus ja hygieeninen käyttö varmistetaan. Vesi, jossa jäätelökauhaa säilytetään, on toiminnassa erityinen riski.

Kassatyöskentely, jos sisältää pakkaamattomien helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittelyä

Jos kassatehtävien lisäksi työtehtäviin kuuluu esim. sämpylöiden täyttämistä ja myyntiin laittamista.

Elintarvikkeeksi tarkoitettujen hyönteisten käsittely elintarvikehuoneistossa (ei kasvatus, joka alkutuotantoa)

Hyönteisten käsittely (esim. jäädytettyjen hyönteisten sulattaminen, sulatettujen keittäminen) elintarvikehuoneistossa ennen kuin ne on saatettu hyvin säilyvään muotoon (esim. kuivattua) on pakkaamattoman helposti pilaantuvan elintarvikkeen käsittelyä.

Ei vaadita hygieniapassi eikä suojavaatetusta

Esimerkki

Raakapakasteiden paistaminen (esim. riisipiirakat ja lihapasteijat)

Perustelu

Kuumentamalla valmistetut helposti pilaantuvat leipomotuotteet (kuten lihapiirakat, riisipiirakat, muna- ja lihapasteijat) voidaan säilyttää myyntipaikassa valmistuspäivänä huoneenlämmössä, jos myymättä jääneet tuotteet hävitetään valmistuspäivän lopuksi (1367/2011, 7 §).

Raakapakasteiden taikina on raakaa, joka kypsyy paistamisen aikana, mutta täytteet ovat kypsiä jo ennen raakapakasteiden paistamista.

Valmiiden paninien, sandwichien, pizzan ja lihapiirakoiden yms. kuumentaminen asiakkaalle myyntitilanteessa (täytteenä kasviksia, eläinperäisiä elintarvikkeita).

Tarjoilumyynnissä valmiit tuotteet poistetaan pakkauksesta suoraan kuumennusta varten, ei ole pakkaamattomien helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittelyä.

Leipien, sämpylöiden, kuivakakkujen, keksien, pullien yms. leipomotuotteiden valmistaminen kuumentamalla, jos niissä ei käytetä raaka-aineena helposti pilaantuvia elintarvikkeita ja valmiiseen tuotteeseen ei ole lisätty helposti pilaantuvia elintarvikkeita esim. kermavaahtoa

Ei ole pakkaamattoman helposti pilaantuvan elintarvikkeen käsittelyä.

Leipien koostaminen (käsitellään leikkeleitä, pilkotaan kasviksia) ja juomien annostelu ruoan annostelun tai välipalan yhteydessä

Toiminta ei ole tarjoilua. Elintarvikkeet eivät mene myyntiin. Ne syödään välittömästi valmistuksen jälkeen.

Henkilö valmistaa satunnaisesti kotona tai muussa keittiössä elintarvikkeita myyjäisiin, esim. leipoo kakkuja, kinkkupiirakkaa tai valmistaa täytettyjä leipiä

Ei ole elintarvikehuoneistotoimintaa.

Lettujen ja vohveleiden paisto erilaisissa tapahtumissa

Ei ole elintarvikehuoneistotoimintaa.

Kosmetiikkaohjeistus

Kun valmistaa tai myy kosmeettisia valmisteita tulee noudattaa kosmetiikkalainsäädäntöä (EU:n kosmetiikka-asetus (EY) N:o 1223/2009 ja kansallinen laki kosmeettisista valmisteista 492/2013). Lainsäädäntö asettaa velvoitteita niin kosmeettisen valmisteen vastuuhenkilölle (usein EU-alueelle sijoittautunut valmistaja tai EU-alueen ulkopuolelta yhteisön alueelle maahantuova taho), kuin jakelijallekin. Lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että Euroopan markkinoilla olevat kosmeettiset valmisteet ovat turvallisia ihmisten terveydelle.

Kun NY-yritys toimittaa kosmeettisia valmisteita jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta liiketoiminnan yhteydessä, tulee sen täyttää kaikki kosmetiikkalainsäädännön vaatimukset.

Käytännössä NY-yritykset harvoin pystyvät valmistamaan itse kosmeettisia valmisteita, koska lain mukaan tuotteiden turvallisuus tulee aina arvioida laissa määritellyn pätevän asiantuntijan toimesta. Vastuu siitä, että asianmukainen turvallisuuden arviointi ja turvallisuusselvitys on laadittu, ennen kosmeettisen valmisteen markkinoille saattamista, on valmisteen vastuuhenkilöllä. Turvallisuusarvioinnin sisältövaatimukset on asetettu EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä I (kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitys).

Tuotteen testauttaminen asiantuntijalla on usein todella kallista, joten NY-yrityksillä ei käytännössä ole varaa kattaa testaamisesta aiheutuvia kustannuksia.

NY-yrityksen on siis helpompi toimia kosmetiikkatuotteiden jälleenmyyjänä eli jakelijana kuin ryhtyä itse valmistamaan tuotteita ja näin ollen toimimaan valmisteen vastuuhenkilönä. Lainsäädäntö asettaa enemmän velvoitteita vastuuhenkilölle, kuin jakelijalle.

Suomessa valvonnasta vastaa Tukes.

Kosmetiikka harrastuksena

Harrastuksena voi edelleen valmistaa kosmetiikkaa, ilman, että tuotteista tarvitsee teettää lainsäädännön edellyttämiä turvallisuusselvityksiä. Vaikka tuotteita tekisikin harrastuspohjalta, on hyvä muistaa, että kuluttajaturvallisuus lain mukaan, valmistajan vastuu ei kuitenkaan poistu, mikäli esimerkiksi tuotteen käyttäjälle aiheutuu tuotteesta jotain. Siksi on hyvä, että kosmetiikasta ilmoitettaisiin sen sisältämät ainesosat sekä mahdolliset käyttöohjeet.

Vaikka NY-yrittäjyys ei ole alv-velvollista yritystoimintaa, on hyvä kuitenkin muistaa, että mikäli itse valmistettua kosmetiikkaa toimitetaan liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta, sen on täytettävä kosmetiikkalainsäädännön vaatimukset. Omavalmisteisen kosmetiikan myynti ja markkinointi on aina liiketoimintaa ja lainsäädännön asettamien vaatimusten on täytyttävä.

Jos kosmetiikan myynti on hyvin kertaluontoista ja myytäviä tuotteita on pieni määrä, voidaan toiminta katsoa harrastustoiminnaksi, mutta mikäli myynti tapahtuu useammissa tapahtumissa tai on säännönmukaista, sen voidaan katsoa olevan liiketoimintaa.

Ohessa on linkki harrastajan korut ja kosmetiikka -oppaaseen, josta varmasti on apua.

Kosmetiikka ja lainsäädäntö

Tärkeimmät lainsäädäntöön perustuvat velvoitteet kosmetiikkaa valmistettaessa ja markkinoille saatettaessa, joko Suomessa tai muualla Euroopassa, käsittävät:

  1. turvallisuusselvityksen laatiminen EU:n ohjeistusten mukaisesti (EU:n kosmetiikka-asetus 10 artikla ja liite I),
  2. valmisteiden ilmoittaminen komission ylläpitämään sähköiseen tietokantaan (CPNP),
  3. pakkausmerkintöjen laatiminen sen EU:n jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, jossa valmiste asetetaan loppukäyttäjien saataville (Suomessa Lain kosmeettisista valmisteista 492/2013). Tämän lain perusteella pakkausmerkintöjen on oltava suomeksi ja ruotsiksi, kun kosmeettinen valmiste asetetaan loppukäyttäjien saataville Suomessa,
  4. kosmetiikka-asetuksen liitteissä II-VI esitettyjen kosmeettisen valmisteen ainesosia koskevien vaatimusten ja rajoitusten noudattaminen,
  5. tuotteen valmistamisen hyvää valmistustapaa noudattaen, esimerkiksi tätä koskevan ISO 22716:2007 standardin mukaisesti.

Vastuuhenkilön (valmistajan) ja jakelijan velvollisuudet

Lähde: Tukesin laatima tiivistelmä

Vastuuhenkilö on EU-alueelle sijoittautunut:

  • tuotteen valmistaja (ks. määritelmä artikla 2 (d)),
  • EU / ETA-maahantuoja (ks. määritelmä artikla 2 (i)),
  • valmistajan tai EU/ETA-maahantuojan kirjallisella sopimuksella nimeämä henkilö, jonka on annettava tähän kirjallinen suostumus.
  • jakelija, joka markkinoi valmistetta omissa nimissään tai muuttaa jo markkinoilla olevaa valmistetta

Käytännössä vastuuhenkilö on se taho, joka vastaa, että markkinoilla oleva kosmeettinen valmiste täyttää EU:n kosmetiikka-asetuksen kaikki vaatimukset (ks. listaus alla). Kuluttajalle vastuuhenkilö näkyy niin, että vastuuhenkilön yhteystiedot tulevat pakkauksiin. Yrityksen tulisi tarkistaa kaikkien edustamiensa tuotteiden osalta toimiiko se vastuuhenkilönä vai jakelijana, koska rooli vaikuttaa yrityksen velvollisuuksiin.

Vastuuhenkilön velvollisuudet pähkinänkuoressa ovat:

  • Varmistaa, että EU /ETA -markkinoille saatettava kosmeettinen valmiste on turvallinen ihmisten terveydelle normaalissa ja kohtuudella ennakoitavassa käytössä, eikä se sisällä kiellettyjä tai rajoitettuja aineita.
  • Huolehtia valmisteen merkintöjen oikeellisuudesta
  • Huolehtia valmisteen ilmoittamisesta komission CPNP-tietokantaan ja ilmoituksen päivityksestä tarvittaessa
  • Ylläpitää tuotetietoja ja säilyttää kosmeettisen valmisteen turvallisuuden arviointiin liittyvät tiedot tuotetiedoissa ja huolehtia päivityksestä
  • Varmistaa, että tuotetiedot ovat pakkauksessa ilmoitetussa osoitteessa saatavilla valvontaviranomaisten mahdollisia kyselyjä varten
  • Toimia vastuutahona toimivaltaisiin viranomaisiin päin, mikäli näillä on kysyttävää markkinoille saatetusta kosmeettisesta valmisteesta
  • Osoittaa viranomaiselle pyynnöstä, että markkinoille saatettu tuote on kosmetiikka-asetuksen vaatimusten mukainen
  • Vastata kosmeettisen valmisteen turvallisuuden arvioijan pätevyydestä
  • Mikäli kosmeettinen valmiste aiheuttaa riskin ihmisen terveydelle, velvollisuus viipymättä tiedottaa asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joissa ne ovat asettaneet valmisteen saataville, ja sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa tuotetiedot ovat saatavilla, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimenpiteistä
  • Tehtävä viranomaisten kanssa pyynnöstä yhteistyötä kaikissa toimissa, joilla pyritään poistamaan niiden markkinoilla saataville asettamien kosmeettisten valmisteiden aiheuttamat riskit.

Jakelija määritellään asetuksessa seuraavasti (Art. 2 (e)):

Jakelijalla tarkoitetaan toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole valmistaja tai maahantuoja ja joka asettaa kosmeettisen valmisteen saataville yhteisön markkinoilla.

Lainsäädännön velvoitteiden mukaan jakelijan on:

  • Noudatettava toimissaan yleistä huolellisuutta.
  • Ennen kosmeettisen valmisteen markkinoille saattamista tarkistettava pakkausmerkintöjen oikeellisuus ja kielivaatimusten täyttyminen
    • Merkinnöissä tulee olla vastuuhenkilön nimi ja osoite on ilmoitettu.
    • Irrallaan myytävien saippuoiden, kylpyhelmien ja muiden pientuotteiden myyntipisteen läheisyydessä on oltava vastuuhenkilön toimittamat ainesosaluettelot ja mahdolliset käyttöohjeet/-varoitukset, jos niitä ei ilmoiteta etiketissä tai esitteessä tms.
    • Pakkauksissa ja irtomyyntitavaroiden mukana toimitettavissa esitteissä on oltava pakolliset suomen- ja ruotsinkieliset merkinnät (sisällön määrä, säilyvyysaika, käyttöohjeet ja varoitukset, käyttötarkoitus)
  • Varmistettava, että kuljetus tai varastointi ei vaaranna valmisteen vaatimustenmukaisuutta
  • Tehtävä pyynnöstä yhteistyötä viranomaisen kanssa markkinoille asetettujen tuotteiden aiheuttamien riskien poistamiseksi
  • Ilmoitettava tietyt lainsäädännön edellyttämät tiedot (valmisteen tuoteryhmä ja nimi, jakelijan nimi ja osoite, vastuuhenkilön nimi ja osoite sekä jäsenvaltio, jossa valmiste asetetaan saataville) komission ylläpitämään sähköiseen tietokantaan (CPNP) kääntäessään minkä tahansa tuotteen merkinnän kansallista lainsäädäntöä noudattaakseen (Art.13)
  • Varmistettava, että vaatimustenvastaisten valmisteiden osalta toteutetaan tarvittavat oikaisevat toimenpiteet valmisteen saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen palauttamiseksi
  • Jos jakelija katsoo tai hänellä on syytä uskoa, että valmiste ei ole asetuksen vaatimusten mukainen, se ei saa asettaa sitä saataville markkinoillea.
  • Mikäli kosmeettinen valmiste aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle, jakelijoiden on viipymättä tiedotettava asiasta vastuuhenkilölle ja niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joissa valmiste on asetettu saataville, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimenpiteistä

Kosmeettisia valmisteita

  • ihovoiteet, -emulsiot, -vedet, -geelit ja -öljyt,
  • kasvonaamiot,
  • saippuat,
  • hajuvedet,
  • kylpy- ja suihkuvalmisteet,
  • ihokarvojen poistovalmisteet,
  • deodorantit ja antiperspirantit,
  • hiusvärit,
  • permanentti-, suoristus- ja kiinnitysaineet,
  • hiusten muotoilu-, puhdistus- ja hoitoainevalmisteet,
  • parranajovalmisteet (voiteet, vaahdot, vedet),
  • meikkaus- ja meikinpoistovalmisteet,
  • huulille tarkoitetut valmisteet,
  • hampaiden ja suun hoitovalmisteet,
  • kynsienhoitovalmisteet ja kynsilakat,
  • ulkoiseen intiimihygieniaan tarkoitetut valmisteet,
  • auringonsuojavalmisteet,
  • itseruskettavat valmisteet,
  • ihonvalkaisuvalmisteet ja
  • ryppyjenehkäisyvalmisteet.

Kosmeettiseksi valmisteeksi ei katsota ainetta tai seosta, joka on tarkoitettu nautittavaksi, hengitettäväksi, injektoitavaksi tai istutettavaksi ihmiskehoon. Esimerkiksi tatuoinnit ja kulmakarvojen, ripsirajojen tai huulten korostaminen kestopigmentoinilla eivät ole kosmetiikkaa.

Lisäksi kosmeettisilla valmisteilla ei saa olla lääkinnällisiä käyttötarkoituksia eli käyttötarkoitus ei saa olla esimerkiksi sairauksia tai sen oireita parantava, lievittävä tai ehkäisevä. Kosmeettista ihovoidetta ei voi esimerkiksi markkinoida ihosairauden hoitoon tai kynsilakkaa kynsisienen hoitoon.

Back To Top